Yksityinen sijoittaja voi ostaa samoja osakkeita kuin suuri rahasto, sijoittaa vastaaviin joukkovelkakirjoihin ja jopa päästä käsiksi tiettyihin yksityisiin omaisuuseriin, jotka olivat aiemmin varattu suurille varallisuuksille.
Mitä yksityissijoittaja ei voi kopioida institutionaaliselta rahastolta
Samojen tuotteiden käyttäminen ei kuitenkaan tarkoita sijoittamista samoin ehdoin.
Institutionaalisilla rahastoilla on resursseja, rakenteita ja valmiuksia, jotka ulottuvat paljon käytettävissä olevaa pääomaa pidemmälle. Niiden etu ei perustu pelkästään suurten summien sijoittamiseen, vaan siihen, miten ne analysoivat, neuvottelevat, toteuttavat ja valvovat transaktioitaan.
Mitä yksityinen sijoittaja voi oppia institutionaalisilta sijoittajilta, ja mitä on vaikea toistaa omin voimin?
Näiden erojen ymmärtäminen auttaa omaksumaan parempia sijoituskäytäntöjä yrittämättä jäljitellä strategioita, jotka edellyttävät ammattimaista infrastruktuuria.
1. Pääsy mahdollisuuksiin, jotka eivät päädy vähittäismarkkinoille
Yksi keskeisimmistä eroista on pääsy tiettyihin transaktioihin.
Suuret rahastot voivat osallistua yksityisiin velkaliikkeeseenlaskuihin, yritysrahoituksiin, yritysostoihin ja muihin sijoituksiin, joita ei tarjota suoraan suurelle yleisölle.
Monissa tapauksissa näistä mahdollisuuksista neuvotellaan yritysten, välittäjien ja erikoistuneiden varainhoitajien kesken.
Pääsy voi riippua sääntelyvaatimuksista, vähimmäispääomasitoumuksista tai vakiintuneista liikesuhteista.
Institutionaalinen rahasto voi myös saada sijoitusehdotuksia ennen kuin ne ovat muiden osapuolten saatavilla.
Tämä ei tarkoita, että eksklusiiviset mahdollisuudet olisivat välttämättä parempia. Joihinkin liittyy korkeita riskejä, monimutkaisia rakenteita tai rajallinen likviditeetti.
Institutionaalinen etu on siinä, että valittavana on laajempi joukko transaktioita.
Yksityiselle sijoittajalle vaihtoehto on hyödyntää niitä sijoitusvälineitä ja markkinoita, joille hänellä on pääsy, olettamatta sijoituksen olevan parempi pelkästään siksi, että se on eksklusiivinen.
2. Kyky neuvotella ehdoista
Kun sijoittaja tuo mukanaan merkittävän määrän pääomaa, hänellä voi olla vahvempi neuvotteluasema.
Esimerkiksi yksityisissä luotoissa erikoistunut rahasto voi osallistua lainaehtojen määrittelyyn.
Näihin ehtoihin voivat kuulua korko, lyhennysaikataulu, vakuudet ja tietyt lainanottajan taloudelliset velvoitteet.
Niistä merkittävimpiä ovat kovenantit eli sopimusehdot, jotka voivat rajoittaa yrityksen lisävelkaantumista tai edellyttää tiettyjen taloudellisten tunnuslukujen ylläpitämistä.
Niiden tarkoituksena on luoda velkojalle suojaus- ja seurantamekanismeja.
Yksityissijoittaja, joka ostaa joukkovelkakirjan jälkimarkkinoilta tai osallistuu jo valmiiksi järjestettyyn rahoitukseen, hyväksyy yleensä ennalta määritellyt ehdot.
Ero ei ole ainoastaan siinä, mitä omaisuuserää ostetaan, vaan myös siinä, kuka osallistuu sen ehdoista neuvottelemiseen.
Suurillakin rahastoilla voi kuitenkin olla rajallinen neuvotteluvoima, kun kilpailu järjestelyn rahoittamisesta on kovaa.
3. Erikoistuneet tiimit kunkin sijoituksen analysointiin
Ennen yrityksen rahoittamista institutionaalinen salkunhoitaja voi käyttää merkittäviä resursseja sen tilanteen selvittämiseen.
Tätä prosessia kutsutaan due diligence -tarkastukseksi eli huolellisuusselvitykseksi.
Se voi sisältää tilinpäätösten, kassavirtojen, velkaantuneisuuden, kilpailuaseman, yhtiörakenteen ja oikeudellisten riskien analysoinnin.
Monimutkaisissa järjestelyissä mukana voi olla myös tilintarkastajia, juristeja, arvioijia ja toimialan asiantuntijoita.
Tavoitteena on tunnistaa ongelmia, jotka eivät aina käy ilmi kaupallisesta esityksestä tai näkyvimmistä taloustiedoista.
Yksityishenkilö voi analysoida taseita ja julkisia asiakirjoja, mutta hänellä ei yleensä ole samanlaista pääsyä luottamuksellisiin tietoihin eikä vastaavan tarkastuksen edellyttämiä resursseja.
Tämä ei tarkoita, että kaikki institutionaaliset rahastot analysoisivat sijoituksensa oikein.
Arvostusvirheitä, virheellisiä ennusteita ja eturistiriitoja voi esiintyä myös ammattimaisessa varainhoidossa.
Keskeinen ero on mahdollisuus kohdentaa kuhunkin järjestelyyn omat tiimit ja menettelyt.
4. Hajautus mittakaavassa, jota on vaikea jäljitellä
Institutionaalinen hajautus ei tarkoita pelkästään monien omaisuuserien ostamista.
Suuri rahasto voi jakaa riskinsä lukuisten liikkeeseenlaskijoiden, toimialojen, maiden, maturiteettien ja rahoitusrakenteiden kesken.
Se voi myös asettaa keskittymisrajoja ja valvoa yhteistä altistumistaan tietyille taloudellisille tekijöille.
Kuvitellaan kaksi yksityisten luottojen salkkua.
Ensimmäinen sisältää viisi yrityslainaa. Toinen sisältää lukuisia järjestelyjä, jotka on jaettu eri toimialoille ja lainanottajille.
Periaatteessa toinen salkku voisi vähentää riippuvuutta yksittäisestä maksuhäiriöstä, kunhan riskit ovat riittävän erilaisia.
Järjestelyjen suuri määrä ei kuitenkaan poista yhteisiä riskejä.
Talouskriisin aikana eri toimialojen yrityksillä voi olla samanaikaisesti rahoitusvaikeuksia.
Lisäksi hyvin hajautettu salkku voi silti olla haavoittuvainen, jos sen riskit keskittyvät samalle alueelle, samaan sopimusrakenteeseen tai samaan makrotaloudelliseen ympäristöön.
Yksityissijoittajalle opetus on selvä: kannattaa hajauttaa paitsi tuotteiden välillä myös niiden taloudellisten riskien välillä, jotka selittävät tuottoja.
5. Riskien seuranta- ja hallintajärjestelmät
Institutionaalisen rahaston työ ei pääty sijoituksen tekemiseen.
Ammattimaiset salkunhoitajat käyttävät yleensä järjestelmiä positioiden valvontaan, riskirajojen tarkistamiseen ja olennaisten muutosten havaitsemiseen.
Yrityslainasalkussa seurantaan voi kuulua liikevaihdon kehitys, velkaantumisaste ja sopimusvelvoitteiden noudattaminen.
Listatuilla markkinoilla voidaan analysoida myös volatiliteettia, likviditeettiä ja korkoherkkyyttä.
Jotkin instituutiot tekevät stressitestejä (stress tests) arvioidakseen, miten niiden salkku voisi käyttäytyä epäsuotuisissa skenaarioissa.
Yksityissijoittajan on vaikea rakentaa koko tätä infrastruktuuria uudelleen.
Hän voi kuitenkin ottaa käyttöön yksinkertaistetun version: tarkistaa salkkunsa säännöllisesti, asettaa riskirajat ja arvioida, miten merkittävä markkinoiden lasku vaikuttaisi häneen.
Olennainen ero on siinä, että institutionaalinen sijoittaja voi tehdä riskienhallinnasta jatkuvan ja erikoistuneen prosessin.
6. Kyky hoitaa ongelmatilanteita ja periä saatavia
Tämä etu on erityisen merkittävä yksityisissä velkasijoituksissa.
Kun yritys laiminlyö velvoitteensa, rahojen takaisin saaminen voi edellyttää neuvotteluja, sopimusmuutoksia tai oikeudenkäyntejä.
Erikoistuneella rahastolla voi olla tiimejä, jotka keskittyvät lainojen uudelleenjärjestelyyn ja maksukyvyttömyystilanteiden hoitamiseen.
Tietyissä järjestelyissä se voi myös osallistua sopimuksiin muiden velkojien kanssa tai vakuuksien realisointiin.
Yksityissijoittajalla, joka lainaa rahaa suoraan yritykselle, on tavallisesti vähemmän resursseja näiden prosessien hoitamiseen.
Siksi yritysrahoitusalustoille osallistuttaessa on tärkeää ymmärtää, kuka hallinnoi saamisoikeuksia ja kuka toimii, jos lainanottaja lakkaa maksamasta.
Mallissa, jota Maclear käyttää, alusta osallistuu lainojen hallinnointiin ja voi toimia vakuusagenttina sijoittajien puolesta sopimusehtojensa mukaisesti.
Tämä mahdollistaa tiettyjen toimenpiteiden keskittämisen, joita olisi vaikea koordinoida yksittäin.
Vakuusagentin toiminta ei kuitenkaan takaa pääoman täysimääräistä takaisinsaantia. Lopputulos riippuu muun muassa lainanottajan tilanteesta, vakuuksien realisoitavasta arvosta ja menettelyn kustannuksista.
7. Mittakaavaedut ja pääsy erikoistuneisiin palveluihin
Institutionaaliset rahastot voivat jakaa tiettyjä toimintakuluja suurten varallisuusmäärien kesken.
Tämä voi helpottaa analyysi-, säilytys-, lakineuvonta- ja teknologiapalvelujen hankkimista.
Ne voivat myös neuvotella kaupallisista ehdoista, jotka poikkeavat yksityissijoittajien saatavilla olevista.
Suurten rahamäärien hallinnointi ei kuitenkaan välttämättä tarkoita parempia nettotuloksia.
Rahastoihin voi kohdistua hallinnointipalkkioita, toimintakuluja ja tietyissä sijoitusmuodoissa tuottosidonnaisia palkkioita.
Lisäksi monimutkaisemmat strategiat voivat aiheuttaa merkittäviä kuluja.
Siksi mittakaavaetua on arvioitava yhdessä todellisten kustannusten ja hallinnoinnin tehokkuuden kanssa.
Yksityishenkilö, joka käyttää yksinkertaisia ja edullisia tuotteita, voi välttää osan institutionaalisiin rakenteisiin liittyvästä monimutkaisuudesta ja kuluista.
8. Erilainen sijoitushorisontti ja likviditeettitarpeet
Jotkin institutionaaliset sijoittajat, kuten vakuutusyhtiöt ja eläkerahastot, hallinnoivat taloudellisia velvoitteita, jotka ulottuvat monien vuosien päähän.
Tämä voi mahdollistaa tiettyjen epälikvidien sijoitusten pitämisen pitkiä aikoja, kunhan niiden varojen ja velkojen rakenne on tähän sopiva.
Yksityishenkilö sen sijaan voi tarvita rahojaan asunnon ostoon, perheen menoihin tai hätätilanteen kattamiseen.
Tämä ero vaikuttaa siihen, millaisia sijoituksia hän voi kohtuudella tehdä.
Seitsemän vuoden maturiteetin järjestely voi sopia institutionaaliseen strategiaan, mutta olla huonosti sopiva henkilölle, jonka on päästävä käsiksi pääomaansa kahden vuoden kuluessa.
Kaikilla institutionaalisilla rahastoilla ei ole vakaata likviditeettiä: osan on myös hoidettava lunastuksia tai rahoitussitoumuksia.
Olennaista on, että jokaisen sijoittajan on sovitettava maturiteetit ja likviditeetti omiin velvoitteisiinsa.
Mitä etuja yksityissijoittajalla on institutionaaliseen rahastoon verrattuna
Vaikka instituutioilla on enemmän resursseja, myös yksityissijoittajalla on tiettyjä etuja.
Yksi niistä on joustavuus.
Yksityissijoittaja voi pitää yksinkertaista salkkua ilman tarvetta seurata vertailuindeksiä, kilpailla muiden salkunhoitajien kanssa tai perustella neljännesvuosituloksia asiakkaille.
Hän voi myös välttää monimutkaisia strategioita, joita ei ymmärrä.
Toinen etu on mahdollisuus sijoittaa pieniä summia vähitellen ja mukauttaa sijoitukset omaan taloudelliseen tilanteeseen.
Lisäksi hänen ei tarvitse löytää kohteita, jotka pystyvät ottamaan vastaan suuria pääomamääriä.
Suurella rahastolla voi olla vaikeuksia sijoittaa tiettyihin pieniin omaisuuseriin muuttamatta strategiaansa merkittävästi.
Yksityissijoittajalle osa näistä rajoitteista voi olla vähemmän merkityksellisiä.
Nämä edut eivät takaa parempia tuloksia, mutta ne osoittavat, että hyvä sijoittaminen ei edellytä instituution kaikkien ominaisuuksien jäljittelemistä.
Mitä yksityissijoittaja voi oppia institutionaalisesta sijoittamisesta
Paras lähestymistapa ei ole tuotteiden kopioiminen, vaan ammattimaisten periaatteiden omaksuminen henkilökohtaiseen mittakaavaan sovitettuina.
| Institutionaalinen käytäntö | Soveltaminen yksityissijoittajalle |
|---|---|
| Ennakkoanalyysi | Tuotteen ymmärtäminen ennen sijoittamista. |
| Keskittymien hallinta | Yhteen omaisuuserään tai liikkeeseenlaskijaan kohdistuvan altistuksen rajoittaminen. |
| Riskien seuranta | Salkun säännöllinen tarkistaminen. |
| Likviditeetin hallinta | Varojen säilyttäminen lähitulevaisuuden tarpeita varten. |
| Kustannusten arviointi | Palkkioiden ja nettotuoton vertailu. |
| Sijoituskuri | Pelkästään viimeaikaisiin liikkeisiin perustuvien päätösten välttäminen. |
Nämä käytännöt eivät edellytä suurta varallisuutta.
Esimerkiksi henkilö, joka sijoittaa 10.000 €, voi määrittää tavoitteidensa mukaisen allokaation, rajoittaa yksittäisiä positioita ja ylläpitää likviditeettivarantoa.
Tulos ei vastaa institutionaalisen rahaston tulosta, mutta se voi vastata paremmin hänen todellisia tarpeitaan.
Kaventavatko digitaaliset alustat näiden kahden sijoittajan välistä eroa?
Digitalisaatio on tuonut saataville tuotteita ja transaktioita, joita tiettyjen yksityishenkilöiden oli aiemmin vaikea löytää.
Yritysrahoituksen alalla jotkin alustat järjestävät lainojen analysointi-, sopimus- ja hallinnointiprosesseja.
Esimerkiksi Maclearinkautta sijoittajat voivat osallistua yritysrahoitustransaktioihin lainoihin sidottujen saamisoikeuksien välityksellä.
Tällainen pääsy voi madaltaa tiettyjä toiminnallisia esteitä, mutta se ei tee yksityishenkilöstä institutionaalista sijoittajaa.
Sijoittavan henkilön on edelleen arvioitava riskit, sopimusehdot, keskittyminen ja likviditeetti.
Hänen on myös tarkistettava sovellettava sääntelykehys ja omalla lainkäyttöalueellaan voimassa olevat pääsyn edellytykset.
Vakuudet ja Provision Fund -tyyppiset mekanismit voivat auttaa hallitsemaan tiettyjä häiriötilanteita, mutta ne eivät ole lupaus sijoitetun rahan täysimääräisestä takaisinsaamisesta.
Digitaaliset alustat voivat siis helpottaa sijoituksiin pääsyä ja niiden hallintaa, mutta ne eivät korvaa kaikkia ammattimaisen tiimin valmiuksia.
Yhteenveto: Teidän ei tarvitse sijoittaa kuin instituutio sijoittaaksenne harkitusti
Institutionaalisilla rahastoilla on etuja, joita on vaikea jäljitellä yksittäin: pääsy yksityisiin transaktioihin, neuvotteluvoima, erikoistuneet tiimit, valvontajärjestelmät sekä resurssit monimutkaisten tilanteiden hoitamiseen.
Nämä valmiudet voivat parantaa niiden sijoitusprosesseja, mutta ne eivät poista riskiä eivätkä takaa parempia tuloksia.
Yksityishenkilöllä on muita vahvuuksia, kuten joustavuus, mahdollisuus pitäytyä yksinkertaisissa strategioissa ja vapaus mukauttaa päätöksensä henkilökohtaisiin tavoitteisiin.
Hyödyllisin opetus on erottaa toisistaan se, mitä ammattimaisesta varainhoidosta kannattaa oppia, ja se, mitä ei ole tarpeen jäljitellä.
Hyvän henkilökohtaisen strategian ei tarvitse muistuttaa suuren rahaston strategiaa: sen on oltava ymmärrettävä, kestävä ja sijoittajan olosuhteisiin sopiva.
Maclear AG on sveitsiläinen vertaislainaus- ja joukkorahoitusalusta, jonka pääkonttori sijaitsee Sveitsissä. Yritys toimii rahoitusvälittäjänä pankkisektorin ulkopuolella ja on PolyReg SRO:n jäsen, Sveitsin rahoitusmääräysten mukaisesti, erityisesti AML-, KYC- ja GDPR-asioissa. Maclear tarjoaa yksityisille ja päteville sijoittajille pääsyn huolellisesti valittuihin liiketoimintalainamahdollisuuksiin, joissa on integroitu riskinarviointi, varausrahasto ja toissijainen markkina likviditeettiä varten.
Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu vain tiedotuksellisiin ja koulutustarkoituksiin. Se ei muodosta sijoitus-, rahoitus-, verotus- tai oikeudellista neuvontaa. Vertaislainaus (P2P) ja joukkorahoitusinvestoinnit sisältävät osittaisen tai täydellisen pääoman menettämisen riskin. Aikaisempi suorituskyky ei ennusta tulevia tuloksia. Likviditeetti toissijaisilla markkinoilla ei ole taattu. Lukijoita kannustetaan tekemään omaa tutkimustaan ja neuvottelemaan pätevien neuvonantajien kanssa ennen taloudellisten päätösten tekemistä. Tuotteiden ja palveluiden saatavuus voi olla rajoitettua tietyissä lainkäyttöalueissa.